© SIC & artists 2016

Opening hours:
Thu– Fri: 2 – 6 pm
Sat – Sun: 12 – 4 pm

Nix


1.2.2014 - 2.3.2014
_
_

_
Lotta Ingman
Robin Lindqvist
Maija Luutonen
Pekka Nevalainen
Antti Nyyssölä
Kyösti Pärkinen
Matti Rantanen
Päivi Sirén
Andreas Waldén
Laura Wesamaa
_

Nix installation view

Lotta Ingman, Kyösti Pärkinen, Andreas Waldén

Pekka Nevalainen, Päivi Sirén, Antti Nyyssölä, Robin Lindqvist, Lotta Ingman

Matti Rantanen, Maija Luutonen, Andreas Waldén, Laura Wesamaa, Pekka Nevalainen

Pekka Nevalainen, Päivi Sirén, Antti Nyyssölä


Nix

Ei mitään.

Kun kaikki virtuaalinen kaiken aikaa todentuu, näyttäytyy maalaus yhä käsitteellisempänä, mutta yhtä lailla edessäsi on se, minkä näet.

Olemme koonneet yhteen taiteilijoita joiden teoksissa näemme yhtäläisyyksiä, vaikka tekijät myös eroavat toisistaan monin tavoin. Heidän työskentelyssään silmä puhuu sekä tehdessä että katsoessa, ja itse tekijä on lukittu teoksen ulkopuolelle, vaikka katse olisikin käännetty sisäänpäin. Teokset toimivat heijastavana pintana joka vastaa sanattomasti vain itsenään, olemalla se jokin joka se on. Ennemmin kuin määritellä mitä ne ovat, haluamme katsoa ja tuntea, kokea, mitä ne tekevät.

Yhden värin, viivaston tai ruudukon maalaaminen ja katseleminen askarruttaa ja tuottaa nautintoa, edelleen. Värin ja muodon vaikutus ihmiseen tai tilaan ei myöskään ole edelleenkään selvää. Mitä siitä tiedämme?

Saattaa olla, että valikoidut teokset ja taiteilijat eivät varsinaisesti kosiskele katsojaa. Näyttelyä tehdessä oli työnimenä yksinkertaisesti “toinen maalaus”. Käytimme tätä nimeä osin siksi ettemme osanneet, tai oikeammin halunneetkaan, tarkasti määritellä minkälaisesta maalauksesta (esim. abstrakti/väri/käsitteellinen/minimalistinen) olisi kyse, ja siten jättää ulkopuolelle jotakin, vaikka tiesimmekin mitä haluaisimme nähdä.

Keskityimme maalaukseen joka voi pitää väriä, tilaa tai muotoa maalauksellisena lähtökohtana ja tekijöihin joiden teokset haastavat ajatuksia tilasta, dimensioista, väristä ja materiaalista. Vaikka teokset ovatkin kuvia, ne eivät sisällä tai ainakaan ilmennä fantasiaa eivätkä ole siten kuvitteellisia, vaan läsnä todellisina, jopa niin että vaikutus on fyysinen.

Näyttely on koottu yhtälailla näkijänä, kokijana kuin tekijänä, se on kerätty eräinä katsojina, silmillä. Kyseessä ei siis siinäkään mielessä ole mihinkään tiettyyn, tarkasti rajattuun teoreettiseen viitekehykseen tai käsitteeseen pohjautuva kooste tai tiivistelmä. Ensi näkemältä kyse on abstraktista maalaustaiteesta, toisaalta näyttely sisältää materiaalisia, fyysisiä kappaleita joiden abstraktius on kyseenalaista/tulkinnanvaraista. Teosten katsominen on elämys ja sellaisenaan myös täysin ei-käsitteellistä. Myös tämä aistillinen, kokemuksellinen ei-käsitteellinen sisältö herättää kysymyksiä niiden abstraktiudesta.


Kokoajina tiedostamme että näyttely sellaisenaan on epätäydellinen, toisin sanoen mukana voisi olla monia muitakin taiteilijoita ja siitä “puuttuu” lukuisia oleellisia tekijöitä. Näyttely itsessään onkin siis jonkinlainen propositio. Sellaisenaan se kuitenkin toivottavasti ilmentää ja saa aikaan keskustelua maalaustaiteen alueesta joka on mielestämme jäänyt vähemmälle huomiolle. Voi myös olla ettei näin ole ja myös sitä on mahdollista tämän näyttelyn yhteydessä tarkastella.

Toiveemme siis on että näyttely herättää ajatuksia ja toimii vaikkapa keskustelun avauksena tai alustana edellä mainituille pohdinnoille, se on osin sen vuoksi järjestetty.

_
Kiitos, Carolus Enckell, Marianna Uutinen, Mika Palonen, Riikka Wesamaa.


_